Suomalaisten elintaso oli kohonnut melkoisesti 1970-luvulle tultaessa, mutta nykymittapuulla elämä oli kuitenkin vaatimatonta. Leikkikalujen ja muiden lasten tavaroiden määrä oli useimmissa perheissä rajallinen. Leluja ostettiin lähinnä joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi.

Muistan hyvin, kuinka 70-luvun alkupuolen ja puolivälin vuosina televisio valjastettiin markkinoimaan joulun hittilahjoja. Huokuttelevia mainoksia esitettiin kai sitten Mustan orin, Lassien, Vaahteramäen Eemelin ja Pätkiksen mainostauoilla. Jonakin vuonna joulun hitti oli Luikero - outo, siiman avulla liukerteleva karvamato. Jonakin toisena vuonna kaikkien piti saada piiruslevyjä, joilla oli helppo piirtää vaikka mitä hahmoja. Myös silitettävät kangasvärit valtasivat markkinat jonakin vuonna.

Itse muistan, että mieleni teki joululahjaksi televisiossa ahkerasti mainostettua Piirustikkua. Jos pitäisi veikata, minä vuonna tuota uutuutta markkinoitiin, veikkaisin vuosia 1973-75. Sain kuin sainkin tuon kiehtovan suhdepiirtimen, jolla pystyi kopioimaan, suurentamaan ja pienentämään piirustuksia, karttoja ja vaikka mitä. Tuohon aikaan ei oltu vielä kuultukaan kopiokoneista, joilla pystyisi suurentamaan ja pienentämään kuvia. Yksinkertainen suhdepiirrin oli siis melkoisen mullistava. Se ei ollut varsinainen lelu, pikemminkin tieteellinen väline.

Käytännössä Piirustikku oli kömpelö, sillä oli hankala saada aikaan siistiä jälkeä. Tai sitten se olisi vain vaatinut vakaata kättä, mitä minulla ei ollut.

Piirustikkua markkinoi Suomessa helsinkiläinen Finnovation. Mutta oliko Piirustikku suomalaista alkuperää vaiko amerikkalainen lisenssituote? Sen varressa joka tapauksessa luki englanninkielinen nimi Sketch-A-Graph. Suomessa niitä kuitenkin valmistettiin.

Kuka muistaa Piirustikusta - tai muista 70-luvun hittijoululahjoista enemmän? Tähän sopii kommentoida.